Kaikki koulittuna

Toisen kylvöerän oli jo korkea aika päästä omiin ruukkuihinsa. Kylmät yöt pakottavat pitämään taimet olohuoneessa.

Maaliskuun aurinko kasvatti helmikuun kylvökset nopeasti koulintakuntoon. Aikaa siihen työhön ei vain meinannut löytyä, mutta raukea sunnuntai-iltapäivä muuttui sitten lopulta taimityöpajaksi. Kookkaita taimia ei oikein kannattanut perinteisesti koulia, vaan erottelin taimet varovasti ja ruukutin ne ihan istuttamalla turveruukkuihin.

Meillä on perinteisesti ollut taimikasvatustila yläkerran porrastasanteella, mutta yöt ovat olleet nyt niin kylmiä, etten vielä malttanut viedä taimia sinne. Tila viilenee pakkasella sellaisiin lukemiin, että juurtuminen ei olisi onnistunut. Siispä viherkasvit eteläikkunalta väliaikaistiloihin ja toinen sohvista alennettiin taimialustaksi. Niinpä tomaatin-, paprikan- ja chilien taimet viihdyttävät nyt perhettä telkkarinkatsomisen lomassa.

Ja niitä kirvoja löytyy aina vaan! Mitä tästä vielä tuleekaan! Torjunta-aine on käytössä osin jo ennakoivasti, mutta ei kai niistä kokonaan pääse millään. Mutta jos saisi edes kauhun tasapainoa pidettyä yllä. Kunpa tulisi jo kunnon kevät, niin saisi luonnon apurit töihin. Ja vietyä taimet kasvihuoneeseen...

Suklaata ja kirvoja

Vihdoin tammikuiset taimet ovat päässeet hiukan kasvun alkuun, mutta ero kuukausi myöhemmin kylvettyihin on lähes tasoittunut. Luomumaustesuklaa chilillä oli todella hyvää. 

Vieläkään en päässyt koulimaan helmikuun taimia, aika ja energia meni tomaattien kanssa. Mutta ehkä jo huomenna... Ne ovat kasvaneet nyt auringon vauhdittamina hienosti. Ja tammikuiset chilit ovat päässeet kasvamisen alkuun. Tosin pari Habaneroa otti ja kuoli, mutta onneksi koulimattomissa oli juuri kaksi tainta jäljellä.

Ja juuri niitä kaivaessa näin sen: ensimmäisen kirvan! Pääsi siinä sitten pari kirosanaakin. Ja leviämisen lähdekin paljastui, ruukkuyrttinä ostettu punahierakka eli viinisuolaheinä. Olin kyllä tiiraillut sitä kirvojen varalta jo pidempään, mutta pääsivät pirut silti yllättämään.

Viime vuonna esikosta tuli ”pari kirvaa” niin ikään taimiin, ja niistä parista paisui ennennäkemätön kirvainvaasio koko kasvihuoneeseen. Nyt laitoin heti kovat aineet suihkupulloon (vettä, mäntysuopaa, Sinolia ja suolaa) ja aion nitistää joka ainoan ennen kuin ongelma leviää.

Porissa käydessä Kauppahallin Luomupuodista tarttui heräteostoksena mukaan Green&Black'sin luomumaustesuklaa, jossa on myös chiliä. Aivan mahtavaa tummaa suklaata aikuiseen makuun! Se sisältää muun muassa tähtianista, katajanmarjaa ja roseepippuria, joista muodostui ihana, hedelmäinen ja juuri sopivasti pureva maku. Ja auttaa vähästä – siis suklaanhimoon.

Jigsaw ja juromista

Helmikuun helpot päivät maaliskuussa maksetaan... Kyllä vanha kansa tiesi! Leuto ja lauha helmikuu kostautuu nyt maaliskuun purevina pakkasina. Aamulla oli taas –24 astetta. Se tietää myös viileyttä tässä vanhassa talossa, ja taimiraukat sinnittelevät juroen ilman lisälämpöä. Kasvua ei ole tapahtunut, pikemminkin pari jo koulittua tainta näyttää kohta kuihtuvan.

Kylvötaimet voivat kohtuullisesti, mutta jo koulitut jurovat paikoillaan kylmyyden vaivaamina.

En kuitenkaan periaatteesta nyt ala erikoisjärjestelyihin näiden muutamien taimien kanssa. Se mikä ei tapa, vahvistaa. Ja kuulemma luomukasvikset ovat terveellisempiä juuri sen takia, että ne ovat joutuneet stressaamaan eli ponnistelemaan elämänsä eteen.

Sain yllärinä töiden kautta ”pullollisen” eli 0,5 ml Jigsaw-chilijauhetta Fataliigourmetilta. Väittävät, että tämä uusi, Suomessa jalostettu lajike olisi maailman tulisin chili. Vaikuttaa melko riittoisalta aineelta – sen verran uskalsin maistaa. Pullon korkkiin oli jäänyt häivähdys oranssista jauheesta. Pikkusen kielellä siitä lipasin ja nyt polttelee mukavasti koko suussa.

Kovasti on saanut Fataliin uutuus mediatilaa, hienosti osaavat siellä toimia. Muutenkin mukavan aktiivista tuntuu chilisakki meillä olevan.

Varoitus ei ole liioiteltu tämän tuotteen kohdalla!

Hyvä lähtö uusillekin

Jalopenot lähtivät komeasti, vasemmalla 26. helmikuuta ja keskellä 2. maaliskuuta.
Sen sijaan  Caribbean Antillais oli pettymys, vain kolme vaivaista tainta.

Hyvin lähtivät taas lähes kaikki kahdeksan lajiketta, jotka kylvin 21. helmikuuta. Kaikki muut, paitsi punainen mikro olivat pinnassa kolmantena päivänä kylvöstä ja mikrokin jo seuraavana päivänä. Enää en muista, montako Caribbean Antillais -siementä kylvin, mutta siitä iti vain kaksi hyvää ja kolmas jo vähän vaivaisesti. Vampire näyttää jo sirkkataimena olevan kauniin liilasävyinen.

Terhakasta kasvua ikkunalaudalla. Myös helmikuun 23. päivä koulitut taimet ovat kunnossa.

Onneksi auringostakin on saatu nyt nauttia useampana päivänä. Silloin on hyvä suihkuttaa taimia vedellä silloin tällöin, ja muutenkin, sillä sisäilma on yleensä kuivaa pakkasilmoilla varsinkin.

Sain myös kokeiluuni ensimmäistä kertaa Biocin-kasvustimulanttia, kasviuutepohjaista kasvun vahvistinta. Aikaisemmin suhtauduin tällaisiin hiukan epäilevästi, mutta perehdyttäni syvällisemmin aiheeseen, olen alkanut vakuuttua asiasta. Emme suinkaan vielä tiedä kaikkea – tai ainakaan osaa antaa tiedoillemme niille kuuluvaa arvoa – kasvien ja maaperän välisistä vuorovaikutustekijöistä.

Niin kuin Martin Ward Symbiolta sen muotoili: ”Kasvi ei tiedä, tuleevatko sen tarvitsevat ravinteet pussista vai lannasta, mutta maaperäeliöt totisesti tietävät.”

Ei kasvatusintoni ihan vain chileihin rajoitu. Tulihan sitä kylvettyä myös tomaatteja liki 20 lajiketta, paprikoita, munakoisoa ja kurkkuja useampaa sorttia. Sitten tuli liityttyä myös Jättikasvisyhdistykseen, ja nyt kasvavat myös jättitomaatti ja jättipaprika. Näistä ei nyt tämän enempää tällä kertaa.

Tomaatit lähtivät kamalla tohinalla. Harvennukseen on ryhdyttävä!

Kukin omaan ruukkuunsa

Turveruukut ovat käteviä ensikoulintaan. Kanankakkaa varastoravinteeksi. Multaa täyteen, muttei tiukkaan.

Vielä on pari päivää aikaan täysikuuhun, joten oli korkea aika päästä koulintahommiin. Kaikki muut lajikkeet olivat jo tekemässä kasvulehtiä, mutta keltainen chili oli selvästi muita jäljessä. Myös ensimmäisenä itänyt Habanero näytti hiukan heiveröiseltä.

Käytän turveruukkuja, jotka on sitten myöhemmin kätevä istuttaa sinänsä isompaan ruukkuun. Tällä kertaa irrotin ruukut toisistaan. Näin voin sijoittaa ruukut pienempiin muoviastioihin, jotka mahtuvat ikkunahyllylle. Pohjalle laitoin noin ruokalusikallisen kanankakkarakeita, sillä taimimullan ravinteet tahtovat loppua nopeasti. Sitten täyteen multaa, mutta sitä ei saa tiivistää oikeastaan lainkaan.

Taimet vaikuttavat terhakoilta. Irrota taimet hellästi, että saat juuret mahdollisimman kokonaisina. 

Lusikkaa ja koulintapuikkoa apuna käyttäen irrotin taimet varovasti kylvöalustastaan. Otteissa täytyy olla hyvin hellä, ettei puserra hentoa vartta eivätkä juuret turhaan katkea. Kannattaa valita kaikkein parhaimman näköiset taimet koulittavaksi.

Kukin omaan ruukkuunsa, nimilaput ovat tärkeät ja varovasti vettä päälle.

Koulintapuikolla – tai vaikka lyijykynällä – reikä taimelle, juuret varovasti suurin piirtein oikeaan asentoon ja multaa täytteeksi. Nimilaput ovat tärkeät, joka ruukkuun omansa, muuten lajikkeet ovat kohta sekaisin. Lopuksi varovasti vettä päälle, että multa hiukan tiivistyy juurien ympärille. Ketsuppipullosta sitä tulee juuri sopivalla paineella. Älä kastele märäksi, että happitilanne säilyy hyvänä. Vielä kannattaa parina päivänä sumutella taimia valoisaan aikaan.

Kutkin lajiketta koulin vain viisi tai kuusi, sillä tilanahtaus on edessä hyvin pian. Ihmeen hyvin kaikki taimet näyttivät lähtevän, sillä seuraavana päivänä yksikään ei ollut lotkassa, eli nuupallaan. Tapani mukaan säästin kuitenkin loput taimet – eihän niitä nyt voi noin vain hävittää, vauvoja!

Kahdeksan lajiketta lisää

Sain viimein kylvettyä lisää chilejä. Taas oli niin vaikea valita, mitä laittaisin. Päätin sitten laittaa pääosin sellaisia, mitä en ennen ole kasvattanutkaan.

Piripirin siemenen otin talteen Lissabonin kauppahallista ostamistani, vanhan rouvan myymistä hedelmistä. Se näytti aika tavanomaiselta chililtä, ja maku oli aikas tulinen.

Punainen mikro on hyvin pienikasvuinen ja -hedelmäinen lajike, jonka emotaimen mieheni oli ostanut muutaman vuosi sitten Tammelan torilta Tampereelta.

Orange Flame on kotoisin Heinän Puutarhalta, ja on Capsicum annuum -lajia.

Champion on niin ikään Heinän alkuperää, mutta Capsicum baccatum -lajia.

Early Jalopeno nyt taitaa olla tuttu kaikille, sen kylvin ihan pussisiemenestä.

Vampire löytyi Siemenen valikoimasta. Sen pitäisi olla tummalehtinen ja -hedelmäinen.

Caribbean Antillais on mielenkiintoisen näköinen lajike, joka löytyi Weibullsin hyllystä puoleen hintaan. Sanotaan, että mitä ryppyisempi hedelmä, sitä tulisempi. Katsotaan loppukesällä!

Viimeisenä on Guajillo, myöskin Heinän Puutarhalta, Capsicum annuum -lajia tämänkin.

Katsotaan, koska nämä nostavat päätään leivinuunin lämmöstä.

Lissabonissa marraskuussa 2011 iäkäs rouva myi minulle ”Piripiriä”, jotka hän sanoi itse kasvattaneensa. Siis sitä ja seitsemään muuta lajiketta, joukossa myös ihan virallisia lajikkeita.

Aurinko on sittenkin olemassa!

Vihdoin aurinkokin näyttäytyi – voi miltei nähdä, kuinka taimet nauttivat.

Talvilomaa koko viikko – ja joka päivälle miltei minuuttiaikataulu... Piti niin heti kylvää lisää, koulia taimet ja tehdä tätä blogia, muun muassa. No, eipä tässä vielä kiirettä ole, hyvin ehditään vielä. Auringosta kyllä piti heti ottaa kuva, kun se lopultakin näyttäytyi.

Samalla voi hiukan muistella, mitä viime kesän (vähäinen) aurinko saikaan aikaan. Tavaksi on tullut lykätä chilejä myös säilykkeisiin. Perinteinen kurkkurelissi tai -pikkelsi saa mahtavan säväyksen ripauksesta chiliä, maun mukaan tietenkin. Kätevä tapa säilöä chilit, on tehdä niistä helppokäyttöistä kastiketta, tai chilisoosia, niin kuin itse sitä nimitän. Sitä on mukava lisätä valmiiseen ruokaan, niin ei tarvitse lapsille tehdä eri annoksia.

Kirjavasta joukosta chilejä tulee tomaatin kanssa maukasta kastiketta. Myös chilipikkelsi on mukava lisäke.